Sisällysluettelo

Keskusyksikkö on tietokoneen perusta. Sen sisällä ovat tietokoneen osat kuten prosessori, kiintolevy, virtalähde, levykeasemat, korttipaikat jne. Keskusyksikköön yhdistetään tietokoneen käyttöön tarvittavat ulkoiset osat esim. näyttö, näppäimistö ja hiiri sekä tulostin, skanneri, modeemi jne. Keskusyksikkö voi olla perinteinen vaakamalli tai ns. tornimalli kuten vieressä.

Portit ja kortit

Tietokoneen takapaneeliin on liitetty paljon johtoja mm. näyttöön, näppäimistöön ja hiireen. Niiden lisäksi tietokoneeseen voi liittää monia muita oheislaitteita. Nämä mahdolliset lisälaitteet kytketään ns. portteihin, joita kutsutaan mm. nimillä COM1, COM2 ja LPT1.

Joihinkin laitteisiin tarvitaan oma piirilevy eli kortti. Se käsittelee tietokoneeseen ja siitä ulos  kulkevaa tietoa. Kortti kiinnitetään erilliseen korttipaikkaan keskusyksikköön siten, että liittimet näkyvät koneen takapaneelissa.

Näyttö

Ilman näyttöä tietokoneen käyttö voisi olla hieman hankalaa - ainakin näkeville :-)

Kovalevy = Kiintolevy

Kiinto- eli kovalevy sijaitsee pölyltä suojatussa tilassa koneen sisällä. Sille tallennetaan kaikki tietokoneella käytettävät ohjelmat ja tiedostot. Kovalevytkään eivät ole vahingoittumattomia, joten tärkeistä tiedoista on syytä ottaa varmuuskopioita.

Käyttöjärjestelmä

Käyttöjärjestelmä on ohjelma (tai ohjelmisto), jolla on varsin tärkeä tehtävä. Ilman sitä tietokonetta ei voisi käyttää ollenkaan tai ainakin se olisi hyvin vaikeaa. Esimerkiksi DOS, Windows tai Linux ovat käyttöjärjestelmiä.

Ohjelmat

Pelkästään käyttöjärjestelmällä ei päästä vielä pitkälle. Sen lisäksi tarvitaan erilaisia ohjelmia kuten Word, Excel jne. Esimerkiksi juuri Microsoftin tekemät ohjelmat Word, Excel, PowerPoint ja Outlook muodostavat ohjelmistopaketin jota kutsutaan nimellä Office. Tällä hetkellä on myynnissä mm. Office 2002 ja Office XP -tuotteita.

Tiedon tallennus

Peruskäyttäjä tallettaa tietoa kolmella tavalla: koneen kiintolevylle, väliaikaisesti koneen käyttömuistiin sekä irralliselle levykkeelle. Käyttöjärjestelmä, ohjelmat ja muut tiedostot säilytetään tietokoneen kiintolevyllä. Kiintolevyllä tieto pysyy yli sähkökatkon. Tietoa säilytetään magneettisina varauksina kiintolevyn pinnalla. Tietoa luetaan erityisellä lukuvarrella, joka kulkee lähellä levyn pintaa (niin lähellä, että pölyhiukkanen ei mahdu väliin).   Käyttömuistiin tieto tallentuu vain väliaikaisesti. Käyttömuistiin ladataan muun muassa ohjelmat kun ne käynnistetään. Tiedot säilyvät käyttömuistissa vain niin kauan, kuin sähköä riittää. Sen vuoksi monissa ohjelmissa on mahdollisuus säännöllisesti tapahtuvaan automaattiseen tallennukseen, mutta silti töitä kannattaa tallentaa itse työn edetessä.

Levykkeet ja cd-romput

Korput (3 ½ tuuman levykkeet) ovat yleinen tapa säilyttää ja siirtää tietoa. Jos kovalevyt eivät ole ikuisia, niin sitten eivät levykkeetkään taatusti ole. Itse asiassa levykkeen tuhoaminen käy varsin helposti. Yleisin syy levykkeen hajoamiseen on ehkä pöly ja muu lika, mutta myös liian kuumat tai kylmät oltavat tekevät selvää levykkeen sisällöstä. Esim. repun sivutaskussa ilman mitään suojaa säilytetty korppu on mitä todennäköisimmin historiaa. Myöskään postissa ei pidä lähettää levykettä ilman kunnon pahvikuorta tai muuta tukea.

Levykettä käytetään levykeaseman avulla, joka sijaitsee useimmiten tietokoneen etupaneelissa. Levyke laitetaan asemaan etikettipuoli ylöspäin. Levykkeen asettuessa paikalleen kuuluu napsahdus. Samalla aseman yhteydessä oleva nappula nousee ylös. Nappulaa painamalla levykkeen saa ulos. Levykeaseman vieressä on myös valo, joka palaa silloin, kun tietokone lukee levykkeen tietoja. Valon palaessa levykettä ei kannata poistaa asemasta.  

Nykyään moni ostaa uuteen tietokoneensa myös kirjoittavan CD-ROM -aseman, jolla voi tallentaa tietoja CD-levyille. Moniin uusimpiin kannettaviin ei ole edes saatavilla korppuasemaa (syksy 2003).

Levyasemien nimet

Koska tietokoneissa on levyasemia enemmän kuin yksi, on niille kullekin annettu nimi. Yleisen periaatteen mukaan levykeasema on nimeltään A: ja kiintolevy C:. Mikäli levykeasemia on kaksi on toisen nimi B:. Nämä nimet ovat yleisessä käytössä. CD-ROM-asema on monesti D: tai E: Lisäksi yrityksen verkkoon voidaan muodostaa ns. verkkoasemia joille annetaan myös tunnukseksi jokin kirjain. Yleensä verkkoasemille annettava kirjain on aakkosten keskeltä tai loppupäästä jotta ne erottuvat selkeästi tietokoneen omista levyasemista.  

Tiedostot

Tiedosto on tietokoneelle vain jono bittejä (sähkövarauksia), jotka eivät sano ihmisjärjelle mitään. Tiedostojen sisältöä pystytään tarkastelemaan oikeiden ohjelmien avulla.

Tiedoston nimi

Tiedostojakin on erilaisia, eivätkä kaikki ohjelmat ymmärrä toistensa tallentamaa tietoa. Tietokoneen käyttö helpottuu, kun oppii tunnistamaan erilaisia tiedostoja jo nimen perusteella.   Jokaisella tiedostolla on nimi, joka yleensä kertoo minkä tyyppistä tietoa tiedosto sisältää. Tiedoston nimissä ei saa käyttää erikoismerkkejä kuten \ / * ? : " < > | Nykyään ohjelmat ymmärtävät pitkiäkin nimiä sekä välilyöntejä. Kovin pitkää nimeä ei kuitenkaan kannata antaa sen epäkäytännöllisyyden vuoksi. Mitä kuvaavampi ja lyhyempi nimi on, sitä parempi. Esimerkiksi tiedoston nimet maija1, maija2 , maija3 ei kerro kenellekään mitään. Mutta vaikkapa nimi koulutuskäsikirja.doc kertoo hyvinkin paljon.

Tiedoston nimi koostuu yleensä perusosasta eli varsinaisesta nimestä ja tiedoston tunnisteosasta eli tarkenteesta.  Nimen perusosan ja tarkenteen väliin tulee piste jotta osat eroavat toisistaan. Tiedoston tarkenne kertoo millä ohjelmalla tiedosto on tehty tai millainen tarkoitus tiedostolla on. Esimerkiksi tämä teksti on tallennettu nimellä atk_perusteet. Koska tämä on internet-sivu ja se on tehty HTML-kielellä, tiedoston tarkenteeksi on tullut htm. Eli tämän tiedoston koko nimi on atk_perusteet.htm

Seuraavat tunnisteosat - tarkenteet ovat yleisesti käytettyjä:
.DOC on Wordilla tehty tiedosto
.XLS on Excelillä tehty tiedosto
.PPT on PowerPointilla tehty tiedosto
.HTM tai HTML on internet-sivu
.TXT on yleensä tekstitiedosto, joka sisältää raakaa tekstiä (esim. Word ei muodosta raakaa tekstiä, vaan Word-dokumentti sisältää myös kaikki muotoilut, esim. fonttikoon, marginaalit tms.).

.EXE, .COM tai .BAT tiedostot ovat ohjelmatiedostoja eli sovelluksia.
Jos kaksoisklikkaat tällaisen tiedoston nimeä, käyttöjärjestelmä ajaa ohjelman, jonka tiedosto sisältää.

Yleensä tarkenneosaa ei tarvitse kirjoittaa erikseen, kukin ohjelma osaa lisätä oman tunnisteen tiedoston perään!

Hakemistot eli Kansiot

Jotta suurta tietomäärää olisi helpompi hallita, tiedostot voidaan järjestää kansioihin. Levyllä olevien "kaikkien kansioiden äiti" on ns. levyn juuri jolla ei ole erikseen omaa nimeä. Eli levyn juuren nimi on pelkkä asematunnus eli vaikkapa C:. Levyn juuri on levyn ylin kansio. Käyttäjä voi määritellä levyn juureen alikansioita ja niihin edelleen uusia alikansioita. Näin kansiot muodostavat eräänlaisen puun, jota on kutsuttu hakemistopuuksi tai pelkästään kansiorakenteeksi.

Jokaisella kansiolla on oltava nimi. Nimeämissäännöt ovat samat kuin tiedostoillakin. Kansioissa ei käytetä tarkenneosia. Kansioita kertyy yleensä useita, joten on hyvä järjestellä niitä järkevästi jo heti alusta alkaen.

Näppäimistö

Näppäimistön avulla käyttäjä antaa tietokoneelle komentoja tai muuten syöttää tietoa (esim. tekstiä) tietokoneelle. Tietokonenäppäimistöissä ei ole keskenään suurempia eroja.   Keskellä näppäimistöä on tavallinen kirjoituskoneen näppäimistö: kirjaimet ja numerot. Isot kirjaimet saa kirjoitettua painamalla ensin vaihtonäppäin (Shift) pohjaan ja pitämällä se alhaalla samalla kun painetaan haluttua kirjainta. Isot kirjaimet saa lukittua päälle painamalla Caps Lock -näppäintä (tällöin vastaava valo syttyy näppäimistön yläreunassa). Lukituksen saa pois painamalla ko. näppäintä uudestaan.

Näppäimistössä on muutamia ns. toimintonäppäimiä, jotka toimivat eri ohjelmissa eri tavoin. Näitä ovat Ctrl-, Alt- ja Esc-näppäimet sekä ylälaidassa olevat funktionäppäimet (F1...F12).   Kursorin eli kohdistimen ohjausnäppäimien (Home, End, Insert, Delete, Page Down, Page Up) avulla pystyy liikkumaan esimerkiksi tekstissä ja taulukossa. Tähän luetteloon voisi lisätä myös Tabulaattorin eli sarkain-näppäimen jolla voi joko sisentää tekstiä tai liikkua taulukon kentistä toiseen. Näppäimistön oikeassa reunassa on erillinen numeronäppäimistö. Kun Num Lock -valo palaa, voi näppäimistöllä kirjoittaa numeroita. Muuten toimivat ohjausnäppäimet (Home, Pg Up jne.).

Monissa näppäimissä on kolmaskin merkki, joka näppäillään Alt Gr -näppäimen avulla. Esimerkiksi Alt Gr + 2 näppäinyhdistelmällä saadaan aikaan @ -merkki.

Hiiri

Hiiren avulla liikutaan eri ohjelmien avulla. Hiiressä on yleensä ainakin kaksi painiketta, joskus painikkeita on kolme tai painikkeiden välissä on pieni rulla. Hiiren painikkeita voidaan joko kaksoisklikata, klikata tai painaa ja vetää. Useimmiten käytetään hiiren vasenta painiketta.

Kaksoisklikkaamalla vasemmalla painikkeella esimerkiksi avataan ohjelmia ja kansioita jne. Klikkaamalla vain kerran tehdään yksi valinta esim. vaikkapa aktivoidaan tiedoston nimi, painike tms. Klikkaamalla hiiren oikealla näppäimellä saadaan auki tilanteeseen sopiva pikavalikko. Jos hiiren vasemman painikkeen painaa alas ja samalla vetää hiirtä johonkin suuntaan, voidaan joko valita alueita tai siirtää jotakin paikasta toiseen.

Hiiren nuolta sanotaan hiiren osoittimeksi. Osoitin muuttaa ulkonäköä aina tilanteen mukaan.

Mittayksiköt

Tiedon perusyksikkö on bitti. 8 bitistä muodostuu yksi tavu, esimerkiksi A-kirjain. Tiedostojen koot ilmoitetaan tavuina. Esimerkiksi tämä ohje on yksi tiedosto ja sen koko on tällä hetkellä 35 kilotavua, mutta se kasvaa koko ajan koska tähän lisätään kuvia ja tekstiäkin tulee lisää.

Yksi kilotavu (kt tai kB) on noin tuhat tavua, tarkalleen ottaen 1024 tavua. Edelleen 1 megatavu (MB) on noin miljoona tavua, tarkalleen 1024 kilotavua. Gigatavu taas on 1024 megatavua. Yhdelle levykkeelle mahtuu 1,44 megatavua. Käytännössä se tarkoittaa noin 30-40 word-dokumenttia. Jos dokumentit ovat pitkiä ja niissä on käytössä vaikkapa firman logo, voi levykkeelle mahtua vain 15 dokumenttia. Tosin levykkeiden aika taitaa olla pikkuhiljaa ohitse, eihän kannettavia tietokoneitakaan tahdo saada enää levykeasemalla varustettuna.

CD-levyille mahtuu noin 700 megatavua ja siksi sitä käytetään erilaisten ohjelmien ja esimerkiksi musiikkitiedostojen tallentamiseen. Kiintolevyn koko on nykyään parista kymmenestä gigatavusta aina satoihin gigatavuihin.

Käyttömuistin koko on yleensä vähintään 128, 256 tai jopa 512 megatavua. Se voi olla myös enemmän. Vanhemmissa tietokoneissa on yleensä vielä vähemmän. Tällä hetkellä yleisin määrä on 256 tai 512 megatavua. Mitä enemmän muistia on, sitä nopeammin eri ohjelmat käynnistyvät ja sitä nopeammin tietokone reagoi sille annettuihin käskyihin.

Tietokoneverkot

Jos tietokoneessa on verkkokortti, kone voidaan liittää verkkoon. Verkon avulla voidaan yhdistää useampi tietokone toisiinsa. Verkkokortista lähtee johto, joka yhdistetään vaikka pelkästään HUBiin jolloin koneet ovat keskenään tasavertaisia verkossa. Jos verkossa on myös serveri, se toimii käyttäjäoikeuksien jakajana. Silloin käytetään käyttäjätunnuksia ja salasanoja.

Myös muita yhteisiä resursseja voidaan jakaa serverin avulla (esim. Internet-yhteys, printteri jne.). Mutta myös muut koneet voivat jakaa omia resurssejaan kuten kansioita tai omia printtereitään muiden käytettäväksi. Verkon määrityksistä riippuu, onko omien resurssien jakaminen mahdollista vai ei.